keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Turhauttavaa

Johannes on tapellut koulussa. Yritin soittaa siitä sinulle. Ei tunnu kiinnostavan, koska et vastannut puhelimeen. Jätin viestin, että soita Auroran puhelimeen, kun haluat lapsille puhua, Johanneksen puhelin on takavarikossa. Soitit takaisin. Et halunnut tietää miksi puhelin on takavarikossa, et halunnut tietää mitään, selitit vain kuinka eilenkin soitit Auroralle. On turhauttavaa yrittää pitää sinua ajan tasalla lasten elämästä, jos sinua ei edes kiinnosta.

Olemme illalla lähdössä koululle selvittämään asiaa. En haluaisi. Stressiä on aivan tarpeeksi ilman näitä välikohtauksiakin, mutta pakkohan minun on sinne mennä. Vaikka kuinka halusit yhteishuoltajuuden, ei sinusta välimatkan takia ole huoltajaksi. En tajua, miksi edes halusit sen. On turhauttavaa, että vaikka papereiden mukaan olemme molemmat huoltajia, on arki aivan täysin minun vastuullani.

Olen taas väsynyt. Väsynyt olemaan lapsille se monsteri, joka kieltää ja käskee, kun sinä pystyt viikonloppuisin poimimaan vain rusinat pullasta. Väsynyt olemaan pahis, joka ottaa puhelimen pois. Niin loputtoman väsynyt.

maanantai 23. marraskuuta 2015

Voimia

Niitä tarvitaan.

Olet täällä. Talvirenkaat eivät sopineetkaan auton alle, joten kysyin sinulta eilen tuletko hakemaan meidät sitten täältä. Tänään on siis aika lastenvalvojalle. Jäit mieluummin yöksi.

Ärsyttää. Komentelet lapsia kuin et olisi koskaan lähtenytkään, teet työni ja sitten, kun oikeasti tarvitsisin sinua johonkin, katoat. Olen onnistunut olemaan sivistyneesti ja olen vittuillut sinulle vain vähän, vaikka mieli on tehnyt sanoa välillä pahastikin. Sinä et asu enää täällä, joten tämä ei ole enää kotisi. Et siis voi toimia niinkuin tämä olisi. Sinulla ei ole oikeutta käskeä lapsia pukemaan, jos olen juuri käskenyt hammaspesulle. Sinulla ei ole enää sananvaltaa toimintajärjestykseen, jonka olen tehnyt mieleisekseni. Sinä olet vieras täällä.

Tuo nuorin ei sinua näytä hirveästi kiinnostavan. Lähdit ulos ennen Helenan heräämistä eikä sinua ole sen jälkeen sisällä näkynyt. Kaivelet varastoja ulkona. Toivon sinun vievän edes osan tavaroistasi pois. Olet jo sentään saanut osan niistä ulkoeteiseen. Sisälläkin vielä riittäisi kaiveltavaa, en ole edes aloittanut romuhuoneen siivoamista. Sen jätän viimeiseksi.

Eilen siivosin lähes koko päivän. Aloitin aamulla kellarin raivauksella ja aika nopeasti saimme Auroran kanssa oleskelutilat jonkunlaiseen järjestykseen. Sauna on vielä pesemättä, koska tajusin, että jos minulle on tulossa vieraita kahden viikon päästä, on turha siivota sitä ennen kuin pari päivää sitä ennen. Sen jälkeen siivosin eteisen, ulkoeteisen ja keittiön. Sekin näyttää melko turhalta, koska olet tänään tuonut puita kantaessasi taas niin paljon roskaa sisään, että eteinen ja ulkoeteinen on aivan saman näköiset kuin perjantaina. Lisäksi puita kantaessasi kannoit halkoja keittiöön kengät jalassa, joten lattian pesukin tuntuu turhalta. Sekin ärsyttää. Siitä huomaa, kuinka paljon sotkit jo ennen lähtöäsi, mutta et juuri siivonnut.

Tämä päivä vain varmistaa ajatukseni siitä, että en halua sinua takaisin. Sinä sotket päivärutiinimme, kotimme ja elämämme.

Kroppa on yllättäen jumissa. :D Eilinen hommailu tuntuu. Minun piti aloittaa aamu joogalla, mutta enpä saanut aikaiseksi.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Pieniä hyviä hetkiä

En jaksanutkaan tänään siivota. Kroppa on niin jumissa. Niinpä lähdimme Auroran kanssa isolle kylälle kauppaan. Meidän piti käydä vain ruokakaupassa, mutta kävimme myös vaateliikkeessä ja eläinkaupassa.

Tänä aamuna kävin vaa'alla. Painoa on pudonnut reilu 13 kiloa. Se on paljon. Se kyllä näkyykin. Tavoitefarkkuni, joihin en ole mahtunut vuosiin, mahtuvat nyt päälle. Häihin ostamani korsetti on jopa jäämässä suureksi, kiristysvaraa ei enää ole. Niinpä ostin vaatekaupasta itselleni uudet tavoitefarkut alennusmyynnistä. Niissä on ihan bling blingiä. Ehkä minusta on vihdoin tulossa tyttö, kun housuissakin pitää olla sitä jotain.

Eläinkaupassa oli mukava käydä. Siellä oli uusi miesmyyjä, jonka kanssa hiukan flirttailin. Kokeilin, vieläkö vanha muistaa sellaista taitoa. Ostin käsilaukkukoiralleni ruokaa. Kallista se oli, mutta toisaalta eipä tuo pieni, parikiloinen kirppu paljon syö. Siihen viitsii panostaakin. Aiemmin panostus oli raa'an ostamista, mutta koska tuo ei oikein luita syö ja jauhelihaakin heikosti, päätin ostaa sille Pure Naturalin koiranruokaa. Mietinnässä oli myös Barking Heads, mutta sen pussi oli niin epäselvä, etten meinannut löytää siitä ravintoarvoja. Jäi siis ostamatta.

Ruokakaupassa oli mukavaa, kun tajusin, ettei tarvitse ostaa isoa määrää ruokaa. Ruokakulut ovat miehen lähdön jälkeen melkein puolittuneet. Omituista. Niinkö paljon mies söi?

Kävin myös äidillä. Äiti halusi ruokkia minut. Olen kuulemma laihtunut liikaa. On tässä kyllä varaa laihtuakin, liikakiloja on paljon. Velikin sattui äidille samaan aikaan ja oli aika koominen tilanne, kun veli valitti ettei saa tarpeeksi massaa päälleen. Tarvitsisi kuulemma lisää, että saa lihasta. Massan saaminen ei minulle ole koskaan ollut ongelma, päin vastoin.

Tänään olemme Auroran kanssa nauraneet ja laulaneet. Kahdestaan meillä on aika kivaa.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Inhoa

Tunnen kiertäväni kehää ajatuksineni. Inhoan sitä, etten saa sinua pois päästäni. Inhoan sitä, että kaikki keskusteluni jossain vaiheessa kääntyvät sinuun. Inhoan sitä, että pystyt edelleenkin vaikuttamaan minuun niin voimakkaasti. Inhoan sinua.

Haluaisin sinusta eroon. Haluaisin, että sinusta tulisi yksi niistä ihmisistä, joista en erityisemmin pidä, mutta joiden kanssa voin keskustella ilman fyysistä vihan aaltoa. Haluaisin pystyä lopettamaan sinun ajattelemisesi. Haluaisin olla vapaa sinusta.

Soittelin tänään lastenvahteja läpi. Ei löydy maanantaiksi. Joudun siis varmaan ottamaan Helenan mukaan lastenvalvojalle. Se sattuu juuri hänen päiväuniaikaansa, joten tulee varmasti olemaan mukavaa. Sain veljeni lupautumaan tiistaina lapsenvahdiksi, että pääsen viemään Johanneksen hammaslääkäriin ilman Helenaa. Se on jo paljon.

Sanoit eilen Johannekselle, että voisit tulla hakemaan jo aikaisemmin. Minua ärsyttää, että oletat lasten kanssa pystyväsi sopimaan tuollaisista asioista. Ei se mene niin ja siitä aion sinulle tänään sanoa. Näistä on sovittava minun kanssani, koska minä kuitenkin olen tässä talossa se aikuinen ja minun pillini mukaan tämä perhe tanssii. Olisin hyvin voinut tehdä suunnitelmia niin, ettemme olisi olleet kotona kuin vasta kuudelta, kun sanoit tulevasi hakemaan. Ihan kostoksi tekisi mieli tehdä juuri niin, lähteä pois kotoa ja väittää sinulle kirkkain silmin, etten ole tiennyt sinun tulevan aiemmin. En kuitenkaan tee.

Olen väsynyt. Viime yönä sain nukuttua jopa 4 tuntia. Kroppa on edelleen totaalijumissa. Aloitin joogan uudelleen, jospa se vaikka hiukan venyttäisi tätä rautakankea. Tänään aion mennä saunaan ja ottaa kunnon löylyt, jospa sekin auttaisi.

Huomenna alkaa taas siivous. Seuraavana siivouslistalla on kellari. Keskikerroksen joudun kuitenkin siivoamaan uudelleen, niin paljon likaa tuli sisään viime viikonloppuna. Keittiön sain jo siivottua, mutta pitäisi pestä ainakin ulkoeteisen ja eteisen lattiat. Imuriakin pitäisi näyttää ainakin eteiselle. Pikkuhiljaa edeten saatan jo kuukauden kuluttua päästä siivoamaan yläkertaa. Kun kaikki on saatu kohtuujärjestykseen, on taas helpompi aloittaa siivous alusta.

torstai 19. marraskuuta 2015

Väsymystä

Olen taas väsynyt. Kroppa on totaalijumissa eikä burana tunnu tehoavan. Pääkin tuntuu olevan jumissa. Aamulla aloin lämmittää leivinuunia enkä meinannut saada sitä vetämään ollenkaan. Siihenkin saattaa auttaa, jos avaa pellit ensin...

Lämmitin keittiön puuhellan ensimmäistä kertaa kesän jälkeen. Sisällä alkoi haista pahalta. Vaikka mielestäni putsasin sen ennen lämmitystä, en selvästi tehnyt sitä riittävän hyvin, vaan levyn pintaan jäi vielä jotain, joka alkoi kärytä.

Kävin Helenan kanssa lääkärillä. Näytin lääkärille Helenalle tulleita näppylöitä. Ne eivät onneksi ole maitoallergiaa, vaan atooppista ihottumaa. Se ei ole suuri yllätys, koska sitä on minullakin. Aloitamme siis rasvauksen. Ihmetyttää vaan, että miten en tunnistanut atopiaa, vaikka sitä on melkein koko perheellä? Varmaan siksi, että ainoastaan Helenalla sitä on kasvoissa silmien ympärillä ja meillä muilla lähinnä jaloissa ja käsissä.

Yritin soittaa sinulle ja kertoa asiasta. Et vastannut puhelimeen. En yllättynyt lainkaan.


keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Voi jumi

Pitäisi muistaa venytellä. Eilisen kaupunkikeikan jäljiltä olen aivan jumissa, kun siellä kannoin Helenaa niin paljon. Tänään lämmitän saunan ja saunan jälkeen ensin venyttelen ja sen jälkeen laitan selkään kylmägeeliä, jos se vaikka auttaisi.

Lämmitettävä tänäänkin olisi. Puiden kanto voi olla hankalaa, mutta pakko se on tehdä. Ajattelin kyllä pyytää lapsia avuksi, hekin jaksavat pieniä kopallisia.

Olet joka päivä nyt soitellut lapsille. Kumpikaan ei suostu kertomaan mistä olette puhuneet enkä ole udellut. Se on teidän välinen asia. Aurorakin on kai jo tänä viikonloppuna tulossa luoksesi. On hienoa, että pystyt säilyttämään välisi edes lapsiisi.

Kuulin muualta, että olet suunnittelemassa muuttoa Pohjois-Suomeen, josta olet kotoisin. Et taida tajuta, että sitten välisi lapsiisi voivat jopa katketa.

Olen nyt kuullut monelta ihmiseltä, että sinulla on vaikeaa. Ihan oma moka. Kukaan ei sinua pakottanut toimimaan näin. Teit tämän ihan itse.

maanantai 16. marraskuuta 2015

Turhautumista

On turhauttavaa odotella vastauksia kysymyksiin, joiden pitäisi olla aivan selviä. On turhauttavaa yrittää keskustella tuhisevan siilin kanssa. Sillä sitä sinä olet. Tuhiset kuin siili, kun sinua ärsyttää. Et kuitenkaan saa ärsytyksen syytä kakaistua ulos, vaan pakenet paikalta.

On turhauttavaa katsella, kuinka jätät kaiken puolitiehen ja minä joudun korjaamaan jälkiäsi. Tätä näkyy sekä fyysisesti että henkisesti. Fyysisesti siivosin eilen pihaa veljeni kanssa sinun jäljiltäsi. Olihan toki sikojen teurastuksessa mukana muitakin, mutta sinulla oli päävastuu. Teurastuksen jäljiltä hukassa on astioita ja muuta. En löydä niitä mistään. Olit lisäksi jättänyt pihalle puolitäysiä vesiämpäreitä, jotka olisivat hajonneet heti pakkasten alettua. Sikojen karvat täplittivät pihaa ja käyttämänne pressu makasi verisenä nurmikolla, vaikka se piti palauttaa puupinon päälle. Eilen sitten nostelin veljen kanssa pressut paikalleen, tyhjensin vesiastiat, keräilin tavaroita ja siirsin ulos jätetyt teurasjätteet sisään odottamaan hakijaa. Vitutti. Miksi kaikki pitää tehdä puolivillaisesti? Veli kysyi, että mitä muuta odotin? Ainahan sinä olet niin tehnyt. Totta. Mitäpä tosiaan odotin.

Juoru erostamme on liikkeellä. Juttelin tänään erään taksikuskin kanssa ja hän sanoi kuulleensa erosta. Syytä hän ei ollut kuullut, mutta eiköhän sekin kohta leviä, koska kerroin hänelle. Pienellä kylällä ei ole yksityisyyttä.

Huomenna on ensimmäinen kriisiterapia-aika lapsille. Lähdemme kaikki isolle kylälle ja vietämme shoppailupäivän. Rahaa ei juurikaan ole, mutta pienestäkin lapseni osaavat iloita. Onneksi osaavat, sillä vain pientä huomiota he sinulta saavat.